Lentokoneessa olo oli epätodellinen, en millään saanut itseäni tajuamaan että olen oikeasti matkalla Istanbuliin. On todella suuri onni että toinenkin suomalainen tyttö, Linnea, matkusti tänne samaan aikaan kanssani. Ilman Linneaa olisin varmaan ihan hukassa, sen verran erilaista täällä on kuin Suomessa.
Tajusin eilen olevani ensimmäistä kertaa elämässäni koditon, vaikkakin vain hetken. Matkalla vieraaseen maahan, vieraaseen kulttuuriin, vieraaseen kaupunkiin josta en tuntenut ketään ja jossa puhutaan kieltä, jota en ymmärrä sanaakaan. En tiennyt missä ja kenen kanssa tulisin asumaan. Silti olo oli ihmeen tyyni. Monesti olen sanonut lähteväni, nyt todella lähdin.
Saavuimme Istanbuliin keskellä yötä ja jouduimme erinäisten informaatiokatkosten takia odottelemaan kyytiä aika kauan. Aamuyön puolella vihdoin pääsimme asunnollemme (Linnea ja minä siis päästiin samaan paikkaan asumaan!), täällä elelee tällä hetkellä kolme muutakin tyttöä samalta toimistolta. Mukavia kämppiksiä ja asuntokin on kodikas nuhruisuudestaan huolimatta. Kaikki on sujunut hyvin ja meistä pidetään huolta, kirjoittelisin mielelläni enemmänkin, mutta nyt on aika juoda iltatee ja mennä nukkumaan.
Peace.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti