- 'We gotta go and never stop going 'till we get there.'
-'Where we going, man?'
-'I don't know but we gotta go.'
torstai 17. huhtikuuta 2014
Ylä- ja alamäkeä
Viime päivät on olleet jokseenkin sekavia, välillä on meinannut jopa epätoivo iskeä. Nyt on koettu flunssat ja ruokamyrkytykset ja ystävien kotiinlähtö ja epämääräiset kivut milloin missäkin (tällä hetkellä oikeassa jalkaterässä). Kaiken lisäksi mun ja Linnean piti yllättäen muuttaa toiseen asuntoon. Se tuntui ikävältä, sillä mielsin edellisen asunnon jo kodikseni. Tää on ihan hyvä asunto, mutta silti olisin mieluummin jäänyt asumaan ystävien kanssa kuin muuttanut tänne seitsemän vähän vieraamman ihmisen luo. Ehkä mun kannattaa vaan ottaa sellainen asenne että nyt saan mahdollisuuden saada seitsemän uutta ystävää. Silti muutto aiheutti ylimääräistä stressiä.
Mulla ei jostain syystä ollut tänään yhtään castingia, joten ehdin käydä rauhassa salilla ja saunomassa ja kiertelemässä kauppoja. Kemal, joka otti mun viime testikuvat, kutsui mut luokseen: hengailtiin yhdessä melkein kahdeksan tuntia. Päädyttiin tekemään extempore-kuvaukset siinä isossa puistossa, joka on mun edellisen asunnon lähellä. Oli hauskaa kuvata samassa puistossa, jonka läpi kävelen päivittäin. Ei meikkaajaa, ei stylistiä, omat vaatteet, tuttu ja arkinen ympäristö. Silti kuvista tuli ainakin mun mielestä hienoja!
Kuvausten jälkeen Kemal laittoi mahtavan päivällisen (kanaa, kasviksia, papuja, aurinkokuivattuja tomaatteja, jogurttia, salaattia, viininlehtikääryleitä, kaalikääryleitä, tuoretta leipää, roseeviiniä). Oli rentouttavaa nauttia hyvästä ruoasta ja vielä paremmasta seurasta kynttilänvalossa Mozartia kuunnellen. Nyt jaksaa vaikka pieniä vastoinkäymisiäkin.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Kuulumisia ja vastakohtia
Merhaba. Istanbul calling, kaikki hienosti. Töitä sais olla enemmän, mutta castingeja on ollut mukavasti, 1-6 päivässä. Vapaa-ajalla käyn salilla ja saunomassa tai kävelemässä ystävien kanssa. Kyllä, ystävien - olen itsekin yllättynyt siitä, miten nopeasti olen saanut täällä uusia ystäviä.
Meidän asunnossa asuu tällä hetkellä 6 tyttöä, joiden lisäksi vietän aikaa myös muissa asunnoissa asuvien mallien kanssa. Ollaan käyty yhdessä esim. markkinoilla, Sultanahmetissa, ravintoloissa, puistossa... Otin Suomesta mukaan kaksi kirjaa, mutta en ole edes aloittanut kummankaan niistä lukemista, sillä vietän lähes kaiken ajan muiden ihmisten seurassa jutellen ja/tai kävellen.
Olen nähnyt Istanbulissa niin ghettoalueita kuin fiinejä hotellejakin, markkinoita ja moderneja ostoskeskuksia, baareja ja moskeijoita, paahtavaa aurinkoa ja kylmää sadetta, kerjäläisiä ja liikemiehiä, liikenneruuhkia ja merenrantaa. Istanbul todellakin on vastakohtien kaupunki. Islamilainen ja länsimainen kulttuuri eivät vaikuta missään törmäävän toisiinsa, ne pikemminkin limittyvät keskenään arjessa: rukouskutsun kajahtaessa moskeijasta auton radiota laitetaan vähän hiljemmalle. Aasiassa olen käynyt pari kertaa, rajan ylitystä ei välttämättä edes huomaisi, elleivät ihmiset kaivaisi kännyköitään esiin kuvien ottamista varten auton huristaessa Bosporin sillan ylitse.
Maustebasaarista
Katukuvaa
Kekseliäs paikka kirjakaupalle - kadunvarsi
Galata-torni myöhään illalla
Herkkukaupoissa tarjoillaan maistiaisia reilulla kädellä
Kissa odotusaulassa
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

