- 'We gotta go and never stop going 'till we get there.'
-'Where we going, man?'
-'I don't know but we gotta go.'
torstai 17. huhtikuuta 2014
Ylä- ja alamäkeä
Viime päivät on olleet jokseenkin sekavia, välillä on meinannut jopa epätoivo iskeä. Nyt on koettu flunssat ja ruokamyrkytykset ja ystävien kotiinlähtö ja epämääräiset kivut milloin missäkin (tällä hetkellä oikeassa jalkaterässä). Kaiken lisäksi mun ja Linnean piti yllättäen muuttaa toiseen asuntoon. Se tuntui ikävältä, sillä mielsin edellisen asunnon jo kodikseni. Tää on ihan hyvä asunto, mutta silti olisin mieluummin jäänyt asumaan ystävien kanssa kuin muuttanut tänne seitsemän vähän vieraamman ihmisen luo. Ehkä mun kannattaa vaan ottaa sellainen asenne että nyt saan mahdollisuuden saada seitsemän uutta ystävää. Silti muutto aiheutti ylimääräistä stressiä.
Mulla ei jostain syystä ollut tänään yhtään castingia, joten ehdin käydä rauhassa salilla ja saunomassa ja kiertelemässä kauppoja. Kemal, joka otti mun viime testikuvat, kutsui mut luokseen: hengailtiin yhdessä melkein kahdeksan tuntia. Päädyttiin tekemään extempore-kuvaukset siinä isossa puistossa, joka on mun edellisen asunnon lähellä. Oli hauskaa kuvata samassa puistossa, jonka läpi kävelen päivittäin. Ei meikkaajaa, ei stylistiä, omat vaatteet, tuttu ja arkinen ympäristö. Silti kuvista tuli ainakin mun mielestä hienoja!
Kuvausten jälkeen Kemal laittoi mahtavan päivällisen (kanaa, kasviksia, papuja, aurinkokuivattuja tomaatteja, jogurttia, salaattia, viininlehtikääryleitä, kaalikääryleitä, tuoretta leipää, roseeviiniä). Oli rentouttavaa nauttia hyvästä ruoasta ja vielä paremmasta seurasta kynttilänvalossa Mozartia kuunnellen. Nyt jaksaa vaikka pieniä vastoinkäymisiäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti